Historia    

Helsingin Yliopiston maanviljelyskemian ja -fysiikan professori J. Valmari työskenteli avainasemassa professori A.I. Virtasen Nobel-palkitussa tutkimusryhmässä 1930-luvulla ja sai Valmarin-kivennäisliuoksen kehitystyön päätökseen vuonna 1938. 

Valmarinin kehitystyö perustui happo-emästeoriaan, jonka mukaan happo-emästasapaino elimistössä vaikuttaa solujen aineenvaihduntaan, ns. kudoshengitykseen, joka näyttää olevan yhteydessä aineenvaihdunnan laatuun ja useiden sairauksien oireisiin. Tavoitteena oli löytää elimistölle mahdollisimman edullinen ja tasapainottava kivennäisten koostumus. Happo-emästeoria on viime vuosikymmenien kuluessa vakiinnuttanut asemansa lääketieteessä ja alan tutkimuksessa.

Valmarinin terveysvaikutukset ja teho havaittiin pian sen kehittämisen jälkeen. Sitä käytettiin mm. sodan aikana rintamalla. Sodan jälkeen Valmarinista tuli mm. neuvostoliittolaisten ja muiden ulkomaalaisten kilpaurheilijoiden ja -voimailijoiden suosima tehokas kehon palautumisen edistäjä.

Tunnettu myös maailmalla

Koko 60-luvun Valmarin voitti mainetta kansainvälisillä keksintöjen messuilla ja kotimaassa se tunnettiin niin hyvin, että markkinointi uusille sukupolville tuntui silloin tarpeettomalta. Menekki laski sitä mukaa, kun sodankäynyt sukupolvi harveni. Valmarin oli vaarassa vaipua unohduksiin 1970-1980 lukujen kuluessa.

Uusi menestys alkoi 1987. Valmarinia valmistava yritys siirtyi uudelle omistajalle ja jatkoi nimellä Valmarin Oy. Valmistusteknologia kehitettiin vastaamaan nykyajan vaatimuksia Valmarinin peruskoostumusta muuttamatta. Valmarin alkoi nopeasti voittaa mainetta ja uusia käyttäjiä.

Tänään entistä ehompana

Valmarin on todistanut tehonsa kohta 80 vuoden aikana. Terveystiedon lisääntyessä on myös tieto kivennäisten merkityksestä elintoiminnoille kasvanut.

Tänään Valmarin on itsestään huolehtivien ihmisten moderni ravintolisä. Se on varsinkin urheilijoiden, kunnostaan huolehtivien ja laihduttajien suosiossa juuri kiistämättömän tehonsa vuoksi.

Kysy lisää – ota yhteyttä »