Historia
Helsingin Yliopiston Maa- ja Metsätalouden kemian ja fysiikan professori J. Valmari kehitti kivennäisliuoksen 30-luvulla.
Valmarinin kehitystyö perustui happo-emästeoriaan, jonka mukaan happo-emästasapaino elimistössä vaikuttaa solujen aineenvaihduntaan, ns. kudoshengitykseen, joka näyttää olevan yhteydessä aineenvaihdunnan laatuun ja useiden sairauksien oireisiin. Tavoitteena oli löytää elimistölle mahdollisimman edullinen ja tasapainottava kivennäisten koostumus. Happo-emästeoria on viime vuosikymmenien kuluessa vakiinnuttanut asemansa lääketieteessä ja alan tutkimuksessa.
Valmarinin terveysvaikutukset ja teho havaittiin pian sen kehittämisen jälkeen. Sitä käytettiin mm. sodan aikana rintamalla. Sodan jälkeen Valmarinista tuli esimerkiksi neuvostoliittolaisten ja muiden ulkomaalaisten kilpaurheilijoiden ja -voimailijoiden suosima tehokas kehon palautumisen edistäjä.
Tunnettu myös maailmalla
Koko 60-luvun Valmarin voitti mainetta kansainvälisillä keksintöjen messuilla, ja kotimaassa se tunnettiin niin hyvin, että markkinointi uusille sukupolville tuntui silloin tarpeettomalta. Menekki laski sitä mukaa, kun sodan kokenut sukupolvi harveni. Valmarin oli vaarassa vaipua unohduksiin 1970–1980-lukujen kuluessa.
Uusi menestys alkoi 1987. Valmarinia valmistava yritys siirtyi uudelle omistajalle ja jatkoi nimellä Valmarin Oy. Valmistusteknologia kehitettiin vastaamaan nykyajan vaatimuksia Valmarinin peruskoostumusta muuttamatta. Valmarin alkoi nopeasti voittaa mainetta ja uusia käyttäjiä.
Tänään entistä ehompana
Valmarin on todistanut tehonsa jo vuodesta 1938 alkaen. Terveystiedon lisääntyessä on myös tieto kivennäisten merkityksestä elintoiminnoille kasvanut. Tänään Valmarin on itsestään huolehtivien ihmisten moderni ravintolisä.